Mik' on peloittava tunne tää,
johon viinan katku mut kiidättää?
Mielein on tyyni kuin keväinen aamu
ja sydämein lyö kuin nukkuvan karhun.
Jokainen ääni, jonk' luonto antaa,
on sävellys, jolle ei näy rantaa.
Aistini ain terävinä kuin tikari
kun täyttyy mulla uusi pikari.
Kai tää on se tunne taiteilijan,
jonk' tuntee hän pian
päästessään humaltilaan.
Se tunne, joka maksaa
joskus hengen, joskus maksan
runoutta jos hän rakastaa.
Ehkei siis pelkoa tää olekaan
vaan taiteen siemen puhtaudessaan.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)