Rauhallisesti melkein
huomaamatta,
rakensit lämmöllä
ja rakkaudella
asumukset
minun sydämmeen.
Vaikka tiedettiin
liiankin hyvin,
että pienetkin
kituvat liekit
voi sytyttää
sydämmien palon.
Puhalsit sinä
niin kuin minä
suoraan
niiden hehkuviin
hiilloksiin.
Anteeksi,
en sulkea
voi silmiäni
kun hymyilet,
en jaksa kulkea
yksinään.
Jos joskus kysyisit
vastaisin rehellisesti.
Että mihin sinä
olet koskenut
syvällä sisälläni
ei tule olemaan
sen kaltaista
ikinään enää.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)